Miten taapero oppii laskemaan (ja pelit, jotka auttavat)
Useimmat kaksivuotiaat osaavat ”laskea” kymmeneen, mutta tuskin kukaan heistä tietää, mitä tekee. He luettelevat sanalistaa kuin laulua. Oikea laskeminen, eli sen ymmärtäminen, että viimeinen sanottu luku kertoo, montako jotakin on, tulee myöhemmin ja vaatii yllättävän paljon harjoittelua. Hyvä uutinen on, että harjoittelu on hauskaa, ja se onnistuu parhaiten arjen leikeissä.
Vaiheet matkan varrella
Lukusanat järjestyksessä. Ensin tulee itse lista: yksi, kaksi, kolme, usein niin, että pari lukua jää välistä tai toistuu. Laulut ja lorut auttavat tässä paljon.
Yksi luku jokaiselle esineelle. Seuraavaksi lapsi oppii osoittamaan jokaista esinettä kerran ja sanomaan sille yhden luvun. Taaperot hyppäävät usein yhden yli tai laskevat saman lelun kahdesti. Kun jokaiseen esineeseen kosketaan tai se siirretään laskiessa, vaikkapa laatikkoon, esineiden laskeminen yksi kerrallaan helpottuu paljon.
Viimeinen luku on vastaus. Tämä on se iso oivallus. Tutkijat havaitsivat, että lapsilta kuluu tyypillisesti vuosi tai enemmän ymmärtää, että kun lasketaan ”yksi, kaksi, kolme”, kolme tarkoittaa, että niitä on kolme. Sitä ennen lapsi vastaa kysymykseen ”montako?” iloisesti laskemalla uudestaan sen sijaan, että sanoisi lukumäärän.
Pienet määrät yhdellä silmäyksellä. Useimmat lapset näkevät pian kaksi tai kolme esinettä laskematta. Pistekuviot, kuten nopassa, auttavat tunnistamaan nopeasti myös suurempia määriä.
Tietyn määrän kokoaminen ja yhteenlasku. Kun lasta pyydetään ”anna minulle neljä”, hänen pitää laskea tasan neljä ja lopettaa siihen. Myöhemmin tulee ”tässä on kaksi ja yksi lisää, montako nyt?”, ensimmäinen askel yhteenlaskuun.
Miksi siihen kannattaa käyttää aikaa
Varhaiset numerotaidot osoittautuvat tärkeiksi. Laaja tutkimus, jossa yhdistettiin kuuden pitkäaikaisen hankkeen aineistot, havaitsi, että lasten matematiikan taidot koulun alkaessa olivat yksi vahvimmista myöhemmän koulumenestyksen ennustajista, sekä matematiikassa että lukemisessa. Myös yksinkertaiset numeroleikit auttavat: tutkimuksessa, jossa oli mukana neli- ja viisivuotiaita, yksinkertaisen numerolautapelin, jossa ruudut kulkevat suorassa rivissä, pelaaminen muutaman lyhyen kerran ajan paransi useita eri numerotaitoja, ja hyöty säilyi vielä viikkoja myöhemmin.
Mihinkään tästä ei tarvita tehtävämonisteita. Tarvitaan vanhempi, joka laskee asioita usein ääneen.
Arjen laskuleikit
- Laske, kun siirrät tavaroita. Sukat koriin, viinirypäleet lautaselle, palikat laatikkoon: yksi esine, yksi luku.
- Kysy lopuksi ”montako?”. Kun olette laskeneet, kysy uudestaan. Jos lapsi laskee uudelleen vastaamisen sijaan, sano ”kolme! niitä on kolme” ja jatka eteenpäin.
- Anna minulle… ”Annatko minulle neljä lusikkaa?” on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa, ja mainio leikki ruokapöydässä.
- Portaat ja askelmat. Laske askelmia ylös ja alas mennessä. Alas mennessä kokeile laskea takaperin.
- Sormet. Näytä lukuja sormilla ja anna lapsen matkia. Viisi sormea yhdessä kädessä on kätevä kiintopiste.
Näin Counting Critters sen tekee
Tiny Hands Playn Counting Critters kulkee samoja vaiheita. Ystävällinen valas kysyy, montako eläintä pienessä veneessä on. Kun lapsi napauttaa eläintä, sen ylle tulee luku ja sävel nousee korkeammalle, joten yksi napautus on yksi eläin ja yksi luku, ja viimeinen luku on vastaus. Myöhemmillä tasoilla lasketaan seitsemään ja sitten kymmeneen (veneen kaksi viiden paikan riviä toimivat kuin kymppikehys). Joillakin tasoilla valas pyytää tietyn määrän eläimiä, ja lapsi täyttää veneen ja käynnistää moottorin. Välisummaa ei näytetä, joten lapsen on laskettava itse ja tiedettävä, milloin lopettaa; jos eläimiä on liikaa, moottori vain yskähtelee. Viimeisillä tasoilla paikalle ui lisää eläimiä ja osa hyppää veteen, eli lasketaan yhteen ja vähennetään. Pelissä ei tarkoituksella ole puhetta, joten voit laskea mukana omalla kielelläsi. Väärä vastaus muuttuu punaiseksi ja valas pudistaa päätään, eikä aikarajaa ole.
Laskekaa myös oikeassa elämässä
Paras laskuharjoitus tapahtuu yhä ruudun ulkopuolella: portaissa, välipalalla, kylvyssä. Peli on mukava lisä; pääasia on laskea oikeaa maailmaa yhdessä.
Lähteet
- Wynn, K. (1990). Children's understanding of counting. Cognition, 36(2), 155–193.
- Duncan, G. J., Dowsett, C. J., Claessens, A., Magnuson, K., Huston, A. C., Klebanov, P., et al. (2007). School readiness and later achievement. Developmental Psychology, 43(6), 1428–1446.
- Ramani, G. B., & Siegler, R. S. (2008). Promoting broad and stable improvements in low-income children's numerical knowledge through playing number board games. Child Development, 79(2), 375–394.
Tiny Hands Play