Luova leikki 2–3-vuotiaana: miksi pukeutumisleikit ovat tärkeitä

Kun vanhemmilta kysyy, millaisen he toivovat taaperostaan tulevan, ”luova” mainitaan aika pian. Kun kysyy, miltä luovuus näyttää kaksivuotiaana, tulee hiljaista. Se ei näytä mestariteoksen maalaamiselta. Se näyttää siltä, että lapsi laittaa kattilan päähänsä ja ilmoittaa olevansa palomies.

Mitä luovuus on kaksivuotiaalle

Tässä iässä luovuus on enimmäkseen kahta asiaa:

1. Oman valinnan tekemistä. Ei oikeaa valintaa, eikä sitä, minkä äiti valitsisi, vaan oma. Kaksivuotias, joka valitsee joka kerta keltaisen mukin sinisen sijaan, harjoittaa juuri tätä taitoa.
2. Sellaisten asioiden yhdistämistä, jotka eivät tavallisesti kuulu yhteen. Kattila ja pää. Karhu ja aurinkolasit. Dinosaurus teekutsuilla. Tästä mielikuvitus alkaa: kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa ja ilo niiden yhteentörmäyksestä.

Kumpikin tarvitsee kukoistaakseen yhden ehdon: väärää vastausta ei ole. Heti kun jokin on tehtävä oikein, lapsi ei enää luo vaan arvailee, mitä sinä haluat. Joissakin leluissa on yksi oikea vastaus, ja se sopii muiden taitojen harjoitteluun, kuten muotolaatikossa. Luova leikki tarvitsee valintoja, joissa väärää vastausta ei ole.

Miksi pukeutumisleikki sopii tähän täydellisesti

Hahmon pukemisessa ei ole koskaan väärää vastausta. Pupu silinterihatussa ja varvassandaaleissa rannalla ei ole virhe, se on ihan tavallinen tiistai. Jokainen yhdistelmä toimii, jokainen saa aikaan reaktion, ja lapsi päättää. Siksi naamiaisvaatelaatikko löytyy melkein jokaisesta päiväkodista.

Digitaalisella versiolla on yksi etu oikeaan laatikkoon nähden: muutokset tapahtuvat heti, ja niitä voi tehdä loputtomasti. Ei hankalia nappeja, ei vaatteita, jotka eivät mahdu nukelle, eikä kymmenen minuutin etsintää toisen kengän perään.

Miten Dress-Up Party on tehty tähän ikään

Dress-Up Party on suunniteltu sen yhden eleen ympärille, jonka kaksivuotias hallitsee täysin: napautuksen.

• Kaveri, jolle vaatteet sopivat. Keskellä seisoo karhu, pupu, kissa, koiranpentu, sammakko tai panda, piirrettynä samalla pehmeällä kuvakirjatyylillä kuin kaikki sen vaatteet. Hihat menevät käsiin, kumisaappaat jalkoihin ja kruunu korvien väliin. Mikään ei näytä päälle liimatulta, joten asu näyttää oikealta asulta.
• Kuvia, ei sanoja. Alareunan vaatelaatikossa on isoja kuvia: kavereita, hattuja, laseja, vaatteita, kenkiä, leluja ja paikkoja. Yksi napautus kuvaan pukee sen päälle. Myös kaveria voi napauttaa: päätä hattua varten, mahaa vaatteita varten, jalkoja kenkiä varten.
• Ei vetämistä, ei valikoita. Kaksivuotiaalle vetäminen on paljon vaikeampaa kuin napauttaminen, joten jokainen muutos tehdään yhdellä napautuksella johonkin isoon.
• Maalipurkit. Yksi napautus purkkiin maalaa uudelleen sen, mitä vaatelaatikko näyttää, tai kaverin turkin. Sininen karhu keltaisessa sadetakissa on sallittu, ja siihen jopa kannustetaan.
• Kaveri, joka reagoi. Se räpyttelee silmiään, haukkoo henkeä ja virnistää jokaiselle uudelle asialle, joten lapsi näkee, että hänen valinnallaan oli merkitystä.
• Paikkoja, joissa on napautettavaa. Kuusi paikkaa, puisto, ranta, makuuhuone, teatterin näyttämö, lumi ja avaruus, ja jokaisessa on jotain tökittävää: sivuttain vipeltävä rapu, syttyvä lamppu, matkaan sinkoava raketti.
• Luontevat lopetukset. Musiikkipainike aloittaa lyhyet tanssibileet valojen ja sävelmän kera, ja kamera ottaa polaroidin, jolle tulee nimi, kuten Royal Bunny tai Magic Frog. Lapset oppivat nopeasti, että valokuva on loppuhuipennus, mikä tekee lopettamisesta helppoa.
• Noppapainike tekee yllätysasun lapselle, joka haluaa mieluummin nähdä, mitä tapahtuu, kuin päättää itse.

Pelatkaa jutellen

Peli toimii parhaiten kaksin. Muutama kysymys, jotka toimivat:

• Kysy, älä ohjaa. ”Mitä Pupu laittaa päälle rannalle?” eikä ”Laita aurinkohattu.”
• Nimeä kaikki. Hattu, kumisaappaat, tyllihame, sateenvarjo, luminen, näyttämö. Nimeä värit, kun lapsi maalaa. Pukeutumisleikki kartuttaa sanavarastoa huomaamatta.
• Huomaa yhdistelmä. ”Kruunu ja varvassandaalit! Onko Pupu rannan kuningatar?” Näin näytät mallia mielikuvitusleikistä.
• Anna lapsen ottaa kuva. Polaroidin nimi on vitsin kärki, joten lue se hassulla äänellä.

Mitä se ei ole

Se ei ole piirustussovellus, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Maalipurkeilla jokaisen osan voi värittää uudelleen, mutta tyhjää paperia tai vapaata piirtämistä ei ole. Pieni joukko valintoja ilman väärää vastausta on tässä iässä mukavan kokoinen vapaus. Töhertelyyn ja piirtämiseen kannattaa kokeilla Chalk Art -peliä.

Mitä seuraavaksi

Kun lapsi alkaa kertoa asusta tarinoita (”Pupu on menossa juhliin ja sitten alkaa sataa”), hän on valmis peleihin, joissa on vähän juonta. Tiny Town sopii noin neljävuotiaasta alkaen: siinä kävellään kylässä jakamassa lahjoja, ja tarina on koko jutun ydin.